maanantai 4. helmikuuta 2013

Dreaming of a white chr... NOT!



Täältäpäin tullaan kahdella pyörällä, tällä tyylillä!


Maisemat vaihtuu, kun matka taittuu. 
Hymy nousee huulille, huolet haihtuu.



Rullaten rauhoittuu rauhaton mieli,
vanha fillari on mun limusiini.



Tää on ajatonta liikettä,
kun ei tarvi pitää kenenkään kiirettä.
Eikä ajaa takaa aikatauluja,
voin laulella omia lauluja.



Rullaan, rullaan, rullaan...
Kapteeni Ä-ni - Rullaan

Käykö teille usein matkoilla niin, että löydätte ittenne haaveilemasta puuhista, mitä sitten kotona tekisi? Mä en muuta teekkään. Olen sisustanut asuntomme, suunnitellut tulevaisuutta, kehitellyt DIY-projektja ja vaikka mitä täältä Tanskasta käsin vain pystyn mielessäni rakentamaan. En ole paljoa, juuri lainkaan kuvia täältä laittanut, sillä en ole oikeen ikinä oppinut kuvaamaan itseäni, enkä ole järin innostunut kuvaamaan maisemia mun puhelimella. Jos musta olisi valokuva täältä, niin fillaroisin siinä cityä kohti baanaa pitkin. Talvikengät jalassa ja kånken selässä. Niin, täällä vaan fillaroidaan. Vaikka taivaalta tulisi mitä. Pukumiehet laittavat salkkunsa tarakalle ja lapset kärrätään päivähoitoon pienissä vanerilaatikoissa, jotka on fillareiden edessä. Mullapa ei täällä ole pyörää. Matkaan bussilla ja kadehdin. Niin paljon tykkään pyöräilystä! Suomessa saataisiin ottaa mallia pyöräteiden kehittelyssä täältä. Pyörille on omat hienot kaistansa. Muistan viime kesänä täällä ollessa, kuinka hauskaa oli yrittää sujahtaa pyöräilijöiden aamuruuhkaan. Huudettiin "Imuun!" ja polkastiin! Tän kertaisen reissun pyöräilymuistot jää bussin ikkunasta nähdyiksi. Sen sijaan olen alkanut innolla odottamaan fillarikautta! Mulla on ihana pyörä. Sen nimi on Yosa ja Henkka ajeli sillä meidän parkkipaikalle muutamavuosi sitten mun syntymäpäivänä. Se oli lahjoista paras! Aijon ommella Yosalle uuden satulanlämmittimen, kun kotiudun. Voi sitten laulella omia lauluja, eikä edes palele persus. (Kuvat on Henkan ottamia ja keksin kerätä ne mun facebookista tänne, nerokasta)

Tässä mun aatoksia. Tanskalaisia aatoksia, joista teen pian kotimaisia. 
Kaksi yötä ja palaan kotiin. Ihanaa! En ole ollut näin pitkään yksin missään. Löysin takan lisäksi cd-soittimen ja pizzerian. Seinää vasten nojailee kirjahylly täynnä mielenkiintoisia varhaiskasvatuskirjoja ja imurinkin kuulin tänään huutelevan mua. Nyt on siivottu, pakattu ja melkolailla valmiita lähtöön. Huomenna vielä tutkielmaani liittyvä haastattelu. Keskiviikkona pikakahvin viimeiset murut kuppiin ja up in the air! 

Onko Suomessa lunta? Mistä sinä haaveilet, mun haavaillessa paljaista asvalttiteistä?


2 kommenttia:

  1. Kyllä ainakin noita kuvia katsellessa haaveet suuntautuu fillarointiin ja kesään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tässä ole mitään järkeä! Ulkona on lunta enemmän kun ikinä! Topattu satulanlämmitin ja nastarenkaat?

      Poista