Hellurei! Olen jo kotiutunut tänne. Ainakin hieman. Löysin itseni etsiskelemästä rikkakihveliä ja puhtaita rätteijä, huonolla menestyksellä. Muruset köllöttävät cooleina viileällä puulattialla ja mun piti keksiä muuta puuhaa, etten kiukkuisena potkisi niitä mattojen alle. Moppi nököttää kylppärin nurkassa. Voiko muka mopata, jos ei ole lakaissut ensiksi?
Matkalaukusta löytyi onneksi seuraa!
Maalit, pensselit ja paperit pääsi pitsiliinalle kahvikuppini seuraksi.
Maalasin vähän sutta. Taas. Unohdin, että silmättömät on parhaita.. kumittaessani epäonnistunutta silmää, sain aikaiseksi paperin kulumisen ja ruman ruskean läntin. Jes.
Neitoperhosen kohdalla sorruin matkani ensimmäiseen äänelliseen monologiin. "Voi hemmetti. Voi hemmetin hemmetti. Miks mä sen unohdin?"
Onneksi suuntaan lauantaina koko päiväksi cityyn. Kotiin jäi valkoinen maali, meinaan se tärkein kaikesta.
Ps. Päiväkodissa oli jälleen ihanaa. Kävin iltakävelyllä viereisen lammen ympäri ja muhun iski foresgumpit. Onneksi tuli pimeetä, sillä olisin kävellyt lammen ympäri varmaan neljä kertaa.
