Tänään paistoi aurinko ainakin tällä Helsingissä! Ihanaa. Sanoin joku päivä sitten Henkalle, että heti seuraavana aurinkoisena päivänä haluan talviselle kävelylle merenrannalle. Tuntuu, että talvi on tänä vuonna edennyt ilman ehtimistä edes nauttia sen ihanuudesta. Kolme viikkoinen matka sateisessa Tanskassa toki rajoitti tätä mahdollisuutta. Hassua miten talven puuhista, kuten hiihdosta ja luistelusta tai vain pienistä tavallisista hetkistä, on alkanut muodostua tavoitteita, joita varten pyrkii kaivamaan aikaa jostain. Voisin laittaa sukset jalkaan jo kotona, niin lähellä hiihtoladut on meitä. Haavekuvat kuuman kaakaon nauttimisesta meren jäällä, istuma-alustalla makoillessa, tuntien auringon säteiden lämmittävän pakkasen puremia poskia tuntuu valuvan sormien lävitse. Ajan kulkua toivoisi voivan tarkastella vuodenkierron ja sen tarjoaminen mahdollisuuksien myötä.
Tänään en merenrannalle päässyt. Istuin toimistossa opinnäytetyöni parissa, tarkastellen ajankulkua vuoroin kalenterista ja iphonesta. Suurista suurimman koulutyöni palautuspäivä on ensi maanantaina ja toivon talven olevan vielä silloin tavoiteltavissa. Lähtisin sitten sen kanssa retkelle keräämään tavoitteitani talvisen polun varrelta.
 |
| Kuva: Henri Sinisalmi |
Onneksi Henkka on tallentanut talven hetkiä katseltavaksi.
 |
| Kuva: Henri Sinisalmi |
Näitä voikin ihailla, kun mieli janoaa pois opinnäytetyön parista.
 |
| Kuva: Henri Sinisalmi |
Parhaiten mieleni saattaa eri maille kuitenkin Aino Venna. Ainon esikoisalbumi Marlene on mieletön teos! Sen soidessa matkaan mielikuvituksissani Pariisista, jazz-clubien kautta aina Senegalilaiseen mielenmaisemaan asti. Ainon tumma, syvä ääni sekä soljuva ranskankielen lausunta kasvattaa rakkauttani entisestään. On hienoa, että meiltä Suomessa löytyy näinkin musiikillisesti taidokasta tuotosta, ihan kansainvälistä matskua!
ps. Ainon uusi musiikkivideo julkaistiin äskettäin!
 |
| Kuva: Henri Sinisalmi |
Loppuviikko aherretaan kirkasvalolampun rinnalla, aina välillä paeten ajatuksissa toisaalle haukkaamaan happea. Toivotaan, että ensi maanantaina työ todellakin on valmiina ja minä valmiina kokemaan ja elämään kaivattuja hetkiä!
Haluan vielä kertoa sen, että mulla on maailman parhaimmat ystävät! Miten ihanaa onkaan saada tekstivistejä pitkin aherrusta? Varsinkin kun niissä kerrotaan, että minut vietäisiin ansaitulle lasilliselle heti työni valmistuttua? Tai kuvaviesti kukista, toivoen niiden piristävän päivääni kaiken työn keskellä? Ihanaa kun toiset jaksavat tsempata ja muistaa, silloinkin kun itsellä aika ei riitä ystävien näkemiseen <3
Nauttikaahan talvesta!
Eikös ensi kuu olekin jo ensimmäinen kevätkuukausi?
HUI!
